Jaksotettu kertaus kieltenoppimisen vauhdittajana

Unelmoimme siitä, että voisimme painaa kaiken tiedon mieleen kerralla, mutta tiedämme kaikki, ettei se useimmilta meistä onnistu. Siksi tutustumme tässä artikkelissa ihmisen muistiin ja siihen, miten se liittyy kieltenoppimiseen. Koska jaksotettu oppiminen (spaced learning) on niin tärkeää muistin ja oppimisen kannalta, se on tämän artikkelin keskiössä. Jaksotettu oppiminen on tekniikka, jossa opittua kerrataan riittävän monta kertaa sopivin väliajoin, jotta se painuu mieleen. Saman tiedon toistaminen useaan kertaan auttaa siirtämään uuden tiedon lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen. Kun käytämme muistin toimintaa hyväksemme, saamme oppimisesta parhaan mahdollisen hyödyn.

Kun puhutaan tiedon säilymisestä muistissa, on syytä kiinnittää huomiota paikkaan, jossa muistaminen tapahtuu. Ihmisaivot ovat paitsi tärkeät, myös yksi upeimmista luomuksista. Kaikki aivoihin kohdistuvat vauriot vaikuttavat koko kehoon. Mainokset ylistävät tiettyjen ruokien tai ravintolisien muistia parantavia vaikutuksia. Lisäksi ihmiset ovat vieneet aivojensa kapasiteetin äärirajoille esimerkiksi muistikilpailuissa. Ihminen on tietoa keräävä olento. Vauvat esimerkiksi imevät itseensä kaiken. Lapsen aivot toimivat syntymästä kuuden vuoden ikään asti hyvin eri tavalla kuin aikuisen aivot. Pienet vauvat omaksuvat ympäristöstään valtavia määriä tietoa. Kyky tallentaa uutta tietoa säilyy meillä kuitenkin vanhuuteen asti. Lisäksi voimme hyödyntää kaikkea, mitä opimme itsestämme, ja tallentaa tietoa tehokkaammin.

Lyhytkestoisella muistilla tarkoitetaan tiedon yksinkertaista, tilapäistä varastointia. Siellä aivot alkavat luokitella tietoa tarpeelliseksi, ja tieto kerrataan myöhemmin, minkä jälkeen se tallentuu pitkäkestoiseen muistiin. Tätä yksinkertaista mallia voidaan laajentaa työmuistilla, joka säilyttää ja käsittelee tietoa tilapäisesti. Työmuisti toimii järjestelmänä, jonka avulla suoritamme monimutkaisia toimintoja, kuten ajattelua, oppimista ja ymmärtämistä. Työmuistin avulla voimme hakea tietoa pitkäkestoisesta muistista ja käyttää sitä. Lisäksi työmuisti voi auttaa meitä säilyttämään tiettyjä tietoja pidempään.

Tämä malli sopii hyvin myös kieltenoppimiseen. Kun kertaamme sanoja tietyin väliajoin, muutaman minuutin, tunnin tai päivän välein, voimme siirtää ne pitkäkestoiseen muistiin. Erilaiset harjoitukset, joissa täytyy muistaa sanan ulkoasu, kirjainten järjestys ja sanan äänneasu, nopeuttavat sanojen siirtymistä pitkäkestoiseen muistiin. Lisäksi työmuistin haastaminen erilaisilla visoilla ja testeillä auttaa. Näin viestimme aivoillemme, että tietyt sanat ovat tärkeitä. Se, kuinka perusteellisesti käsittelemme vieraita sanoja, vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka nopeasti luokittelemme sanan olennaiseksi ja säilytämme sen muistissa pitkään. On esimerkiksi suuri etu, jos emme vain kirjoita ja kuule uutta sanaa, vaan myös sanomme sen itse ääneen.

‍

‍

‍‍Vaikka kaikkien aivot toimivat eri tavoin, niissä on samankaltaisia säännönmukaisuuksia, joiden avulla voimme ymmärtää ihmisaivoja paremmin. Olemme yllättävän samanlaisia, kun selvitetään, kuinka usein uusi sana pitäisi kerrata. Olemme esimerkiksi havainneet, että sanaa kannattaa kysyä juuri ennen kuin unohdamme sen. Silloin muistikuva sanasta on hämärä mutta yhä olemassa. Jos jokin sana tuottaa vaikeuksia, se kannattaa siis palauttaa mieleen mahdollisuuksien mukaan jo muutaman minuutin kuluttua. Helpommat sanat taas kannattaa palauttaa mieleen vasta tuntien tai jopa päivien päästä. Jos muistamme sanan vielä päivien jälkeen, joiden aikana olemme tehneet muuta, voimme olettaa, että aivot ovat tallentaneet sen luotettavasti pitkäkestoiseen muistiin.

Yksittäiset sanat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin hitaammin, etenkin jos aivot eivät onnistu liittämään niitä muuhun tietoon. Silloin emme saa menettää kärsivällisyyttämme, vaikka toistoja kertyisi paljon. Tämä vie yleensä pidempään, eikä itseään kannata soimata. Lisäksi olemme havainneet, että mitä enemmän sanassa on tavuja, sitä vaikeampi se on muistaa. Siksi kärsivällisyyttä tarvitaan erityisesti monitavuisten sanojen kanssa. Jos jokin sana ei millään tahdo pysyä muistissa, voimme rakentaa aktiivisesti muistisiltoja ja muistaa sanan keinotekoisen mielleyhtymän avulla. Voimme käyttää apuna asioita, jotka kuulostavat samalta kuin sana, tai muodostaa lauseen, joka asettaa sanan meille merkitykselliseen yhteyteen.

‍

Optimaalisen kertausjärjestyksen löytäminen sanoille on kuitenkin vaikeaa. Meidän pitäisi luokitella jokainen sana käsin kaiken sen perusteella, mitä olemme oppineet muistimme toiminnasta. Jotta tämä onnistuisi, LENGO tallentaa, milloin kutakin sanaa on viimeksi kerrattu ja kuinka hyvin osaat sen. Useat tekijät huomioon ottaen sovellus laatii aikataulun, jonka mukaan sana olisi ihanteellista kerrata. Sen perusteella sanat valitaan automaattisesti ja optimaalinen oppimisjärjestys määritetään. Kun avaamme uuden oppitunnin tai suoritamme harjoituksen, suositellut sanat valitaan automaattisesti.