Miten lapset ja aikuiset oppivat ja mitä wug-testi kertoo kieliopista

Lapset oppivat kävelemään, puhumaan ja pyöräilemään avaamatta koskaan ainuttakaan käyttöohjetta. Aikuiset taas haluavat yleensä ensin ohjeet. Kumpikaan tapa ei ole väärä: lapset ja aikuiset vain oppivat eri tavoin. Ja kun on kyse uuden kielen oppimisesta, tällä erolla on enemmän merkitystä kuin useimmat luulevat.

Miten lapset oppivat

Lapset oppivat tekemällä. He yrittävät, kaatuvat, nauravat ja yrittävät uudelleen. Kukaan ei selitä pyörän selässä istuvalle nelivuotiaalle, miten tasapaino pidetään. Lapsi vain ajaa, kunnes homma onnistuu. Suurin osa tästä oppimisesta tapahtuu niin, ettei lapsi edes huomaa sitä. Tutkijat kutsuvat tätä implisiittiseksi oppimiseksi: aivot poimivat kokemuksista säännönmukaisuuksia ilman, että kukaan osoittaa niitä.

Vauvat ovat tässä hämmästyttävän hyviä. Tunnetussa kokeessa kahdeksan kuukauden ikäiset vauvat kuuntelivat keksittyjen tavujen virtaa vain kahden minuutin ajan. Sen jälkeen he osasivat jo erottaa, mitkä tavut muodostivat yhdessä ”sanoja”, pelkästään sen perusteella, kuinka usein tavut seurasivat toisiaan (Saffran, Aslin ja Newport, 1996).

Lisäksi lapsilla on puolellaan kaksi asiaa: aika ja pelottomuus. Lapsi viettää vuosia ihmisten keskellä, jotka näyttävät mallia, toistavat ja korjaavat, eikä hänellä ole juuri muuta tekemistä. Eikä lasta haittaa, vaikka jokin menisi pieleen.

Miten aikuiset oppivat

Aikuiset oppivat toisin. He harvoin vain imevät asioita itseensä. He haluavat ymmärtää. He liittävät uuden tiedon siihen, minkä jo tietävät, seuraavat selitystä, pitävät mielessä monta vaihetta kerralla ja miettivät, miten oppivat parhaiten. Kukaan ei opi ajamaan autoa istumalla vuosia kyydissä ja katselemalla. Käydään ajotunneilla, opetellaan liikennesäännöt ja se, mitä mikin poljin tekee, ja harjoitellaan sitten, kunnes kaikki sujuu itsestään.

Toisaalta aikuisilla on vähemmän aikaa, enemmän häiriötekijöitä ja usein suurempi pelko virheistä. Heidän vahvuutensa on ymmärtäminen, ja he oppivat nopeimmin, kun saavat käyttää sitä.

Mitä tämä tarkoittaa kielten kannalta

Missään ero ei näy yhtä selvästi kuin kielessä. Jokainen lapsi oppii äidinkielensä ilman ainuttakaan kielioppituntia. Lapsi kuulee kieltään tuhansia tunteja ennen kuin sanoo yhtään kokonaista lausetta: aamupalalla, kylvyssä, nukkumaan mennessä, päivästä toiseen. Siksi moni aikuinen uskoo, että uusi kieli pitäisi oppia ”kuin lapsi”, pelkästään kuuntelemalla ja matkimalla.

Lapsen tavalla oppiminen vaatisi kuitenkin myös ne vuodet, jotka lapsi käyttää kuunteluun. Mitä aikuiset sitten voivat tehdä toisin? Vastaus löytyy, kun katsoo, mitä lapset oikeastaan saavat irti kaikista noista tunneista. Sen näyttää pieni sininen lintu vuodelta 1958.

Lintu nimeltä wug

Vuonna 1958 yhdysvaltalainen psykolingvisti Jean Berko, nykyään tunnettu nimellä Jean Berko Gleason, julkaisi tutkimuksen, josta tuli yksi kielitieteen kuuluisimmista. Hän näytti lapsille yksinkertaisia piirroksia olennoista ja puuhista, joita ei ole olemassa. Nuorimmat lapsista olivat nelivuotiaita, vanhimmat seitsemänvuotiaita. Yhdessä kortissa oli pieni, linnun näköinen hahmo: ”This is a wug.” Seuraavassa kortissa niitä oli kaksi: ”Now there is another one. There are two of them. There are two ___.”

Lapset vastasivat ”wugs”. Toisessa kortissa oli mies, joka ”knows how to rick”, eli osaa rickata. Eilen hän teki juuri sitä. Mitä hän teki eilen? ”He ricked.”

Kuulostaa itsestään selvältä, mutta sitä se ei ole. Kukaan lapsista ei ollut voinut kuulla näitä sanoja aiemmin, koska Berko oli keksinyt ne. Toistettavaa ei ollut. Sanoakseen ”wugs” lapsen piti tuntea sääntö (kun niitä on useampi kuin yksi, loppuun tulee -s) ja soveltaa sitä sanaan, jonka hän kuuli ensimmäistä kertaa elämässään. Lapset eivät kerää pelkkiä sanoja. He keräävät sääntöjä. Sen voi jopa kuulla: jossain vaiheessa suomalaiset lapset alkavat sanoa ”syöin” ja ”käsit”, vaikka oikeat muodot ovat ”söin” ja ”kädet”. He ovat löytäneet säännön ja käyttävät sitä nyt kaikkialla, myös siellä, minne se ei kuulu.

Kokeile itse

Tässä on kaksi keksittyä sanaa, jotka on rakennettu samaan tapaan kuin Berkon sanat, tällä kertaa suomeksi. Kirjoita kumpikin siinä muodossa, jota lause vaatii. Testi toimii parhaiten, jos suomi on äidinkielesi, koska silloin se näyttää, mitä osaat, vaikka et ole koskaan opiskellut sitä.

Osaat säännöt, vaikket ole koskaan opetellut niitä

Menivätkö molemmat oikein? Äidinkielisillä puhujilla menee lähes aina, usein sekuntiakaan miettimättä. Se ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys: Berkon englanninkielisille lapsille osa sanoista oli vaikeita. Sanasta ”tass” moni sanoi ”two tass”, eivätkä useimmat vielä osanneet taivuttaa sanaa ”bod” muotoon ”bodded”. Jotkin järjestelmän osat loksahtavat paikalleen vasta myöhään.

Silti et luultavasti olisi osannut selittää sääntöä ennen testiä. Et ole voinut opetella ulkoa sellaisen sanan muotoa, jota ei ole olemassa. Muodostit sen itse, ja sitä varten sinun piti soveltaa sääntöä. Moni sanoo olevansa ”huono kieliopissa”. Wug-testi osoittaa päinvastaista: kielen osaaminen tarkoittaa sen sääntöjen osaamista, osaatpa nimetä ne tai et.

Miksi aikuisten kannattaa opetella säännöt

Lapsena rakensit äidinkielesi säännöt vuosien kuuntelun pohjalta. Kun opettelet aikuisena uutta kieltä, sinulla ei ole noita vuosia. Sinulla on kuitenkin jotain, mitä lapsilla ei ole: sinulle voi kertoa säännön, ja voit käyttää sitä heti. Tutkimukset osoittavat, kuinka suuri tämä etu on.

• Kun englanninkieliset perheet muuttivat Alankomaihin, teini-ikäiset ja aikuiset edistyivät hollannin kielessä ensimmäisten kuukausien aikana nopeammin kuin pienet lapset. Nuorimmat oppijat, kolme-, neljä- ja viisivuotiaat, saivat heikoimmat tulokset (Snow ja Hoefnagel-Höhle, 1978).
• Katsaus, joka kokosi yhteen 49 kielenopetusta käsittelevää tutkimusta, osoitti, että oppijat, joille sääntö selitettiin, edistyivät selvästi enemmän kuin ne, jotka näkivät pelkkiä esimerkkejä (Norris ja Ortega, 2000). Myöhempi 41 tutkimuksen katsaus päätyi samaan tulokseen niin yksinkertaisen kuin monimutkaisenkin kieliopin kohdalla (Spada ja Tomita, 2010).
• Aikuisena Yhdysvaltoihin tulleista unkarilaisista maahanmuuttajista niitä harvoja, joiden kielioppi oli yhtä hyvä kuin lapsena tulleiden, yhdisti yksi asia: vahva lahjakkuus kielen analysointiin (DeKeyser, 2000). Aikuiset, jotka yltävät huipulle, pääsevät sinne ymmärtämällä, eivät imemällä kaikkea itseensä kuin lapsi.

Miksi sääntö kannattaa oppia ensin

Aikuinen, joka oppii pelkistä esimerkeistä, joutuu arvaamaan niiden takana olevan säännön. Joskus arvaus osuu oikeaan. Usein se osuu vain puoliksi. Espanjan opiskelija kuulee sanat libros, casas ja mesas ja päättelee, että espanjassa monikko muodostetaan yksinkertaisesti lisäämällä -s. Sitten vastaan tulevat papeles ja ciudades, ja arvaus romahtaa.

Ja jokaista arvausta myös harjoitellaan. Aivot vahvistavat sitä, mitä toistamme: aina kun käytät jotain muotoa, sen taustalla oleva yhteys vahvistuu hieman, oli muoto oikein tai väärin. Jos harjoittelet väärää arvausta kuukausia, rakennat väärän polun, joka sinun pitää myöhemmin opetella pois, ja poisoppiminen on vaikeampaa kuin oppiminen. Kun aloitat säännöstä, jokainen muodostamasi lause vahvistaa oikeaa mallia ensimmäisestä päivästä lähtien. Sen jälkeen esimerkit pääsevät tekemään sitä, missä ne ovat parhaimmillaan: ne muuttavat säännön tottumukseksi, kunnes se sujuu yhtä helposti kuin vastauksesi yllä olevassa testissä.

Säännöt eivät siis korvaa esimerkkejä. Ne antavat esimerkeille suunnan. Lapset tarvitsevat vuosia löytääkseen säännöt kuulemastaan. Aikuisille säännöt voi yksinkertaisesti kertoa, ja se säästää heiltä nuo vuodet.

Näin LENGO hyödyntää tätä

Siksi jokainen LENGOn kielioppitunti alkaa säännöstä: ensin lyhyt selitys, sitten esimerkkejä ja lopuksi harjoituksia, joissa sovellat sääntöä itse, aivan kuten wug-testissä. Oppimasi sanat palaavat kertaukseen yhä pidemmin välein, juuri ennen kuin ehtisit unohtaa ne, joten säännöt ja sanasto karttuvat käsi kädessä. Voit selata kaikkien 29 kielen kielioppitunteja suoraan täällä sivustolla.

Kun seuraavan kerran ajattelet olevasi huono kieliopissa, muista wug. Osaat jo enemmän sääntöjä kuin luulet. Opettele seuraava, harjoittele sitä, ja pian sekin sujuu yhtä luontevasti.

Lähteet

• Berko, J. (1958). The child's learning of English morphology. Word, 14, 150-177.
• Saffran, J. R., Aslin, R. N., ja Newport, E. L. (1996). Statistical learning by 8-month-old infants. Science, 274(5294), 1926-1928.
• Snow, C. E., ja Hoefnagel-Höhle, M. (1978). The critical period for language acquisition: Evidence from second language learning. Child Development, 49(4), 1114-1128.
• Norris, J. M., ja Ortega, L. (2000). Effectiveness of L2 instruction: A research synthesis and quantitative meta-analysis. Language Learning, 50(3), 417-528.
• Spada, N., ja Tomita, Y. (2010). Interactions between type of instruction and type of language feature: A meta-analysis. Language Learning, 60(2), 263-308.
• DeKeyser, R. M. (2000). The robustness of critical period effects in second language acquisition. Studies in Second Language Acquisition, 22(4), 499-533.